Agia ajatuksella

Posted on 07/05/2012 by viva

 

Tänään alkoi parin viikon tauon jälkeen ohjatut agit.

Alkukeväästä tein erinäisistä syistä johtuen päätöksen, etten sen enempää treenaa kuin vedä treenejä edustamassani agiseurassa. Syistä vähäisin ei ollut/ole se, että mun mielestä talkoilulla pitäisi (tai olisi ainankin hyvä) saada muutakin vastinetta kuin paskan puhumista, turhan lässytystä ja pikkutyttöjen hiekkalaatikkoleikkejä…

Vaan se siitä ja astialle.

Hemi siis aloitti elämänsä ensimmäiset oikeat agitreenit. Tähän asti treenit ovat olleet lähinnä pikapyrähdyksiä hallilla, joitain pieniä ohjausjuttuja kotona ja kontakteja.

Ensmäinen kurssi on jonkin sortin jatkokurssi ja sen järjestää Hirvee harmikoira, koutsaajana tuttu ja turvallisen vaativa Reetta.

Siitäkin huolimatta että treenit on ulkona ja samaan aikaan kentällä oli muita koiria, Hemi pystyi keskittymään melko hyvin. Hypyt + putki meni jees, renkaalla keskittymisongelmaa. Keinusta saan ongelman, jos siitä sellaisen teen mutta taidan kuitenkin valita vaihtoehdon: ei vaihtoehtoja ja paljon toistoja. Keppien kanssa pitäisi nyt pikipäin tehä päätöksiä sen suhteen, minkä/mitkä vaihtoehdot valitsen niiden treenaamiseen.

Kotiin olis mahis saada kepit lainaan, jokunen hyppy ja jonkin sortin keinu on tarkoitus värkätä ASAP. Näillä mennään Hemin suhteen ja jostain kumman syystä olen jollain tapaa toiveikaskin…

Hurjan yksäri oli heti Hemin treenien perään. Joko tauko on tehnyt hyvää, Hemin treenien katselu nosti motvatsuunia, oli nälkä tai varmuutta on vaan tullut (tai kaikki nämä yhdessä) ja Huualla oli vauhtia ja ajatus agin tekemiseen ihan oikeasti =o) Aiheena tällä kertaa takaatuuppimisia (siis koiraa siivekkeen taakke) eri tyylein. Kevään kesän aikana yleisenä punaisena lankana olisi tarkoituksena pitää Hurjan vauhtia/etenemistä ja mun pään kasvattamista ohjaajana (luotto ei ole sattuneesta syystä aina ihan 100% näiden beaglejen kanssa ollut).

Tän illan jälkeen oli kyllä niin mahtava fiilis, jotta miten sitä jaksaa viikkoa odottaa?

Categories: Agility | Leave a comment

Ekat kolmosen startit

Posted on 15/04/2012 by viva

Huhtikuussa kotikisoissa startattiin tavoitteiden mukaisesti ensimmäisen kerran taidon taidon tarkastuksen merkeissä.

 Kolme starttia, joista kotiintumisina ei paljoa tarinoita jälkipolville. Paitsi, jos kerron sen kuinka ensimmäisen kerran jouduin kantamaan Hurjan pois radalta.

 Radalta kantamisen jälkeen (viimeinen startti) olin niin pyhää vihaa täynnä, että kaksi ensimmäistäkin suortusta onnistuin pyyhkimään muistista suht tehokkaasti.

 Hatarat muistikuvat kertovat seuraavaa:

 Ensimmäisellä radalla koira dieselinä lähdöstä » ohjaaja jäähän » hylky heti alkuun. Loppurata ihan jees.

 Toinen: Taisi joku kohta mennä ohjaajan toimesta hutiloinniksi, muuton ihan ok -vauhtinen ja kohtalainen rata. Tuloksena 5 kiellosta ja sählingistä johtuen kaupan päälle yliaikaa.

 Ja se viimeinen rata… Ohhjoillaaa… Huua pysähtyi haistelemaan esteelle 5 (vai 7?). Meni hermot » koira kainaloon ja suorinta reittiä autoon (kulkematta edes vancilan kautta).

 Että näin. Suunta on vain ylöspäin.

Categories: Agility, Kisat, kokeet ja näytelmät | Leave a comment

Huua kuninkuusluokkaan!

Posted on 25/02/2012 by viva

Eli kolmosiin siis.

Eikä edes hullummin tuloksin:

A (agi): 0 aikavirheellä -3,06. Sijoitus 1. ja LUVA

B (agi): tulos 5, aikavirhe +2,98. Tulos: 7,98. Sijoitus 2.

Keppien jälkeen hävisi ohjaajalta kartta ja kun se vihdoin palasi päähän takaisin oli myöhäistä: kielto putkelta, muutoin puhdas rata ja keinukin melko rivakka, kun pääsin siinä mukavasti vedättämään.

C (hyppäri): 0, aikavirheellä -3,70. Sijoitus 1. ja SERT

Neljänteenkin olin ilmonnut mutta sinne ei siis päästy, enkä viitsinyt yhden startin vuoksi sunnuntaina ajaa Lietoon.

Tuliaisina muutama starttilahjakortti ja RC kuponkeja 12kg:n edestä….

 

 

Toinen beagle ”koulutettu” sille tasolle että mahdollisuus kolmosissa kisaamiseen on ansaittu. Ohjaajan koulutus on sitten taas aivan eri luku. Ohjaajan piiskaamiseen on joutuneet osallistumaan muutamakin agihullu kouluttaja/valmentaja.

Hurjahan on ollut melko estevarma jo pitkän aikaa, kontaktit se suorittaa itsenäisesti 99% varmuudella ja kepeillekin voi laittaa jo aika huoletta ja irrotakin lopussa. Viime vuonna tuli tosin opetettua Hurjallekin ihan uusi käsky agin saralla, takaakierrolle. Keinussa on vielä paaaljoon parantamisen varaa, siis sen suoritusvauhdissa (tähänkin on jo kyllä sotasuunnitelma olemassa).

Hurjan kouluttamisessa suurin panostus on ollut viimeisen vuoden aikana motivaatiolla eli vauhdin lisäämisellä ja sitä on haettu ihan joka päivä jokapäiväisissä jutuissa. Palkkaa tulee aina, kun on vauhtia: lenkillä kun tulee luokse, kiertää puun, iltakusetulkselta kun tulee miljoonaa portaille jne. Ja homma tuntuu toimivan. Tai ainkin vauhtia on tullut kivasti. Motivaatiota on pidetty yllä treeneissä runsaalla palkkaamisella ja hetsaamisella ennen (suhtl lyhyiden) pätkien suorittmista ja tietenkin ohjaajan tsempityksellä.

Ja mitä minuun tulee…. Treeneissä piiska viuhuu ja palautetta tulee, vaikka ei haluaisikaan. Ja vaikka annan kunniaa suurimalle osalle niistä, joiden opissa olen ollut, täytyy viimeisin (ja mitä ilmeisimmin mulle sopivin) piiskaaja nostaa porrasta ylemmäs muita. Reetta vaan osaa piiskata ja palkata sopivasti ja vääntää insinöörillekin ratakiskoa, jos tilanne niin vaatii. Jotta iso kiitsa siihen suuntaan.

Ja mitä sitten… Hirmuhan ei ole koskaan startannut kolmosissa, ei vaan riittänyt motivaatiota kun vauhti ei olisi koskaan riittänyt ja syystä tai toisesta Hirmun hyppytekniikkakin olisi vaatinut paljon aikaa ja vaivaa.

Tänä vuonna on Hurjan kanssa kisailla (todennäköisesti) melko maltillisesti ja treenailla ahkerasti. Huhtikuussa on ekat kolmosen startit ja niiden perusteella mietitään sitten kisakalenteria uudelleen. Vuodelle 2013 jo kyllä tavoitteet ;)

Categories: Agility, Kisat, kokeet ja näytelmät | Leave a comment

Ollaan me vielä hengissä…

Posted on 02/02/2012 by viva

Ja kaiken lisäksi erittäin hyvissä sellaisissa.

Aikaa on rajallisesti ja illat on kovin lyhyitä. Miten ihmeessä tuntuu, ettei ole aikaa kirjoittaa edes sitä muutama riviä blogiin.  Olisko arkirutiinien tasaantumisen jälkeen ryhtynyt nauttimaan siitä, että voi vaan olla edes sen 15 min illassa (+ muutama sivu kirjaa ennen nukahtamista). Olisko musta tulossa vanha tai seesteinen tai… No ei ehkä kuitenkaan. Mutta tosiaan, nykyään sitä osaa istua sen 5 min tekemättä mitään, telkkua en ehdi enää katsomaan juuri lainkaan. Tallentava boksi meni rikki, niin nyt jää sekin vähä katsomatta, mitä katsoin vkl – aamuisin 06-08 välillä boksilta. Juu, tiedetään netistä näkee. Mä en vaan koe kovinkaan montaa ohjelmaa niin mielenkiintoiseksi, että viitsisin virtttää piuhan läppäristä töllöön ja jakaa näyttöä jne. (näyttö siis pitää jakaa, koska tehokkaana telkkua katsoessa teen töitä koneella siinä ”ohessa”).

Töitä. Niitä nyt on ja omasta ”halusta” hiukan liiaksikin välillä. Siis iltatöitä on joskus liikaa ja siksipä oonkin alkuvuonna vähentänyt nörttihommia melko radikaalisti, jotta aivot saisi huilata  kaiken päivätöistä tulevan informaation ja oppimisstulvan keskellä.

 

Agissa ollaan käyty Hurjan ja Hemin kanssa jotakuinkin kerta viikkoon ja eritoten Hemin kanssa treenailtu kaikkea yhteistyöhön ja liikkumiseen ja ohjattavuuteen liittyvää.

Hurjalla on vire ollut mukavasti mukana joka kerta ja Hemikin meni männäviikolla neljä estettä yhteen soittoon (Reetan toimiessa lihapullineen kannustimena). Saattaa olla, että Hemistä tulee joskus agikoira (ja toivottavasti nopea sellainen). Olen nyt aika hyvin malttanut ottaa tuon ADHD-ikiliikkuja-(yhteen asiaan kerrallaan) keskittymiskyvyttömän tehomoottorin kanssa maltilla. Kisaikä taitaa jo olla täynnä mutta nuo neljä estettä peräsin on tällä erää Hemin suurin saavutus ja pysynee sellaisena ainakin vielä keväälle… Taisin joskus laukaista suustani lauseen: ”Hemi kisaa ekan kerran sitten, kun ollaan molemmat valmiita kolmosiin”… Eli ei koskaan?!

Uusin talviharrastus, jota koko porukka on päässyt riemulla kokeilemaan, on potkukelkkailu. Pääasiassa hommiin pääsee Hurja ja Hemi, parille lyhyemmälle lenkille oon ottanut noi veteraani-iän saavuttaneetkin mukaan. Sissos mut meillä on ollut hauskaa. Ja erityisesti Hemillä. Hemi kun rakastaa eniten maailmassa juoksemista. Hemi menee mennen tulle täysillä, kun Hurja ottaa jo takaisin tullessa huomattavasti rennommin.

Yhdellä lenkillä oli Hakkekin mukana. Hemin ilme oli paljon puhuva, kun Hakken pää väsähti ja Hakke kerjäsi juoksun lomassa leikkimään. Jos Hemi osaisi puhua, se olisi taatusti huutanut: ”Nyt loppu!! Tänne on tultu juoksemaan, TANA!!”

Peltolenkeille pääsee porukka niin ikään väsyttämään toisiaan ja vaikka lunta on taas tuiskannut enemmän kuin omiksi tarpeiksi, ei haittaa Hemiä pellollakaan. Täysillä mennään.

Kuvia on kovin vähän, kun en tunnu ehtivän kovin usein valoisaan aikaan lenkille ja onhan noi pakkasetkin paukkuneet… Nyt ehtii jo ainakin muutamana iltana viikossa ajoissa ulkoilemaan, jotta josko koittaisin sitä kameraakin tulevan kevään kunniaksi ulkoiluttaa.

 

Categories: Yleinen | Leave a comment

Se olis sit taas vuosi vaihtunut ja talvikin saatu vihdoin.

Posted on 06/01/2012 by viva

Messari tuli koettua mahtavassa seurassa, kera yhden oman koiran, Hemin. Tulokset eivät omalla kohdalla päätä huimanneet (LA: ERI3 SA ja SU ERI3), onneksi muu porukka piti huolen siitä että Poriinkin tuli titteleitä.

Jo ”perinteisesti” yövyttiin Käpylän Parkissa ja tänä vuonna tuli vessassakin viihdyttyä ihan yötä myöden. Valitettavasti norjaa ei suinkaan tullut puhuttua siksi, että ilta olisi ollut niin vauhdikas, päinvastoin. Muutama olut ei ilmeisesti onnistunut pitämään migreeniä loitolla. Riikalle kiitos kunnon napeista aamulla, tästä lähin mun matkalääkekaappiin kuulu normisärkylääkkeiden lisäksi myös jotain ”pikkusen” tujumpaa.

Päivitykset blogissa laahaa taas, eikä vähiten siksi, että oma läppäri on taasen möttöksissä. Virtapiuhan paikka meni joskus taannoin paskaksi, kun koirat hiukan rallas ja veti piuhan mennessään. Isäntä on pariin otteeseen saanut ehjättyä mut nyt ei tunnu onnistuvan =o/ Uus kone tarttee vissiin hommata jo nyt, vaik olin suunnitellut vasta keväämmälle. Siltikin vanha pitäisi saada edes hetkeksi henkiin, et saan parit jutut ulos, varmuuskopiot mä otan ulkoiselle vähintään kerta kuukauteen, joten sen puoleen ei ole paniikkia…

Joka tapauksessa kiitsa kaikille ystäville ja kavereille menneestä vuodesta!! Kerätään yhtä ikimuistoisia muistoja myös tältä vuodelta =o)

 

Ja pikkupikku vinkkinä ja toiveenakin… Joskus (siis edes joskus) on hyvä miettiä, missä seurassaja kuinka paljon puhuu paskaa faktana. Mielipiteitä voi ja pitää olla ja ne pitää tuoda julkikin mut paskan puhuminen totuutena vie kyllä kaiken pohjan kaikelta. Sit jos on faktana jotain näyttää, niin siitä vaan mut MuTulla ei ehkä kannata lähteä vetämään  Shocked

 

Categories: Yleinen | Leave a comment

Vuoden viimeiset kisat

Posted on 10/12/2011 by viva

Jostain ihmeen syystä Reetta sai mut ylipuhuttua (olipas vaikeaa..) lähtemään Jyväskylään kisailemaan Hurjan kanssa. Minähän ei yleensä ihan noin pitkälle lähde, syystä että Hurja ei toistaiseksi ole mun mielestä riittävän kisavarma koira (siis että tekisi tasaisesti tasonsa mukaisia, nopeita ratoja). Syy oli kuitenkin hyvä: mini kolmosissa suht vähän kisaajia => Reetalla ja Äksyllä hyvät mahikset SERTiin, niin että matkaan lähdettiin.
Auton nokka klo 08 kohti Musaa, josta loput matkalaiset (Reetta, Pomo ja Äksy), hyppäsivät kyytiin ja matka kohti Jykylää alkoi. Keli muuttui matkan edetessä kurjemmaksi ja kurjemmaksi (ajamisen kannalta), kun räntärätit oli käsipyyhkeen kokoisia ja tulipa luntakin jossain kohtaa vaakatasossa. Ehjänä päästiin kuitenkin JAT-tilaan perille ja ihan aikataulussakin.

Ensimmäisenä vuorossa oli Hurja. ”Perinteeksi” muodostuneeseen tapaansa Huuan dieselmoottori lämpesi vasta puolessa välissä rataa. Rata sinällään olisi ollut ratavihreetön, kunnes ohjasin viimeiseltä putkelta hiukan sinnepäin ja onnistuin siinä samalla tuuppaamaan koiran vieressä olevien keppien puolivälistä… pannuunhan se otti mut ei kovin rankasti, koska aika ei olisi kuitenkaan riittänyt.

Toinen rata oli jo sujuvampaa menoa. Tuloksena +1,02  ja sijoitus 3.

 

Nollakin olisi napsahtanut, jos olisin itse ohjannut Hurjan A:lla ja erityisesti keinulla reippaampaan menoon. Sviddumainen yliaikanolla… joka ei kuitenkaan yllätyksekseni ottanut ihan täysillä pannuun.

Vaikkei Hurjan tuloksissa ollu Hurraamista, autossa Poriin matkasi kuitenkin Reetan ja Pomon kaksi LUVAa maksikakkosista ja Reetan ja Äksyn ensimmäinen SERTikin!! Kuinka onnellinen ja tyytyväinen sitä voi olla kaverin tuloksiin? Mä ainakin olen ihan täysillä onnea Reetta tuhannesti!!

 

Koskapa tulokset olivat kokonaisuudessaan enemmän kuin mallikelpoisia, oli mukava lähteä kotiin koko päivän kestäneestä lumisateesta huolimatta. Keli oli aamuista vielä pahempi (lukuun ottamatta viimeistä 100km:a) ja kaikki aura-autot, jotka nähtiin tulivat vastaan. Ensimmäinen auki ollut Hesekin löytyi heti Parkanosta… Ja sydämentykytyksetkin saatiin laantumaan, kun ehdittiin peloista huolimatta ennen ysiä (20:57) olutostoksille =o)

Kotona olin heti yhdentoista jälkeen illalla… ja pysyinpä hereillä jopa yhden oluttölkillisen ajankin…

Reetalle kiitokset seurasta ja vielä kerran onnea!!!

Categories: Agility | Leave a comment

Liedossa liitelemässä

Posted on 26/11/2011 by viva

Pitkästä (?) aikaa Huuan kanssa kisaamassa vieraassa hallissa… joka kyllä näkyi ensimmäisellä radalla. Kuten näkyi myös, ettei törppö ohjaaja pitänyt kisarutiineistaan kiinni. Voi elämä mun kanssa.

Ensimmäinen rata meni siis suurin piirtein totaalisesti vihkoon.  Mä paskatan/lämmittelen Huuan useimmiten hyvissä ajoin ennen ekaa starttia. Tän lenkin jälkeen oon laittanut ainakin hetkeksi autoon ja ottanut vielä lämmittelemään lähempänä starttia. Nämä kaksi rutiinia piti myös tänään Liedossa. Seuraava sitten ei… Hurja katselee aina (jonkun pitämänä tai jossain kiinni) rataan tutustumisen, riippumatta siitä, missä kohtaa kisaa oma lähtö on. No joopa, ei katsonut tänään ekaa kisaa. Ja sen kyllä huomasi (varmaan muutkin asiat vaikutti mutta kuitenkin).

Huua oli ihan jäässä alkuradan, jäi mm. haistelemaan lähdössä, lompsotteli kakkosesteelle ja jäi puomin ylösmenolle seisomaan paikalleen.  Ensimmäisessä suorassa putkessa sit ilmeisesti heräsi. Ohjaaja ei. Ja luonnollisesti olin auttamatta myöhässä seuraavalle esteelle viennissä.. Ja peli oli selvä. Ennen keppejä olleen hypyn pyöritys meni niin ikään rallatteluksi, vaikka mielestäni tein kyllä töitä ja lisäksi kepeille väärin sisään (!!). Huua ei ole suorittanut sisäänmenoa  väärin yli vuoteen…
Ihan vihkoon meni ja ihan paska hylky =o/

Toiseen ja kolmanteen starttiin otin Huuan katselemaan rataan tutustumista ja kummasti olio koiruus oma itsensä. Toisessa lähdössä oli vauhtia paljon, tuli vaan jarrutettua suoran putken jälkeen aivan liian myöhään -> ohi hypystä x 2, loppuradalta vielä yksi kielto -> hyvä Hyl.,

Hyppäri oli keskivertoinen suoritus, etenkin kun ottaa huomioon että juoksin radan aivan tajuttomassa niska-hartia päänsäryssä…

Kesken keppien jäi haaveilemaan jotain, josta vitonen. Omasta hätäilystä johtuen (oli muka kiire taas..) tuli putken jälkeisen pituuden ohi. Otin putkelta asti uudelleen -> hyl. Hyppärin loppusuora oli jotain aivan jäätävää, ei vaan jalat auttaneet kuin toiseksi viimeiselle esteelle asti. Tarttis vissiin vahvistaa eteenmenoa (mikä siinä on, että vanhat perusjutut jää niin helposti ylläpitämättä??) – onneks oli hylky alla, olis meinaan jonnin verran joutunut ruoskimaan itseään muuton viimeisen hypyn ohituksesta.

Kokonaisuus oli kumminkin sen verran onnistunut, jotta alkuvuoden kisakalenteria pitänee hiukan selailla… ;)

Kisaamassa olleet seurakaverit onnistuivat vaihtelevasti, eniten onnitteluja lähtee omalle ryhmäläiselle käävil Nelli ja Juha-Matti nappasivat kaksi nollaa, sijoituksilla 1. ja 2. ja samassa siis 2 LUVAa. ONNEAA!!

Categories: Agility, Kisat, kokeet ja näytelmät | Leave a comment

Nonniin…

Posted on 06/11/2011 by viva

Blogi on vihdoin ainakin suurin piirtein (julkaisu) kunnossa. Vanhassa blogissa kirjoittelinkin, jotta arjessa puhaltelevat uudet tuulet.

Kaikki kävi hyvinkin nopealla aikataululla ja päätökset piti siis myös tehdä pikaiseen. Jaa mitä niin? No, alfanaaras siirtyi palkolliseksi (suunniteltua aikataulua nopeammin). Tästä tilaisuudesta ei olisi idioottikaan kieltäytynyt. Päivärytmi siis muuttui radikaalisti. Pätkä uutta rytmiä on takana ja toistaiseksi on homma lähtenyt melko hyvin käyntiin (huolimatta marraskuun aina niin ihanista pimeydestä, yhdistettynä sateisiin ja tuuleen).

 

Koitan kuitenkin  kirjoitella säännöllisesti blogiinkin, se kun pitää itsenikin ajan tasalla.

Categories: Yleinen | Leave a comment

Tunnelin päässä loistaa valo…

Posted on 21/10/2011 by viva

…sellainen pienenpieni pilkahdus.

Eli aamutreeniä kera Reetan.

Huuan kanssa treenattiin Oreniuksen vkl:n sunnuntain rataa. Putkella merkkausta, niistoa ja ohjaajan liikkumista. Huua oli erihyvässä vireessä, siitäkin huolimatta että jouduin kaivamaan sen kopastaan vällyjen alta puoliväkisin ennen hallille lähtöä.

Kontakteilla piti sit taas kantapäänkautta muistaa, et olis hyvä palkata sitä (osaavaakin) koiraa riittävän usein. Huuan A oli melko hidas (alastulo), parilla palkkakerralla tilanne tuli saatettua taas ennalleen. Vastaisuudessa lupaan muistaa ainkin seuraavan kuukauden laittaa palkan kontakteille ihan joka treeneissä.

Viimeisenä villahousuna pääsi Hemi näyttämään ”taitonsa”. Hemin kanssa agi on tähän mennessä ollut kontakteilla koskemista ja verkoilla kepittämistä. Hemi ei ole ollut kahta kertaa enempää hallilla (pl. Verkkokepit) vapaana tekemässä yhtään mitään ja tekeminen ylipäänsä on rajoittunut siihen että tehdään, kun tarjoaa. Kuukaudessa tarjonta on tosin kasvanut n.150% ja ensimmäistä tarjontaa tarvitsee odottaa enää vajaa minuutti (alun 15min sijaan).

Puomi menee jo (ensimmäistä kertaa lukuun ottamatta) laukalla ja kontaktille pysähtyy vauhdin kasvamisesta riippumatta hienosti ja voin huoletta juosta metri, pari irti. Tänään puomi otettiin ensimmäisiä kertoja valtoimenaan ja hienosti meni!

Tänään Hemi hyppäsi niin ikään ensimmäistä kertaa agihypyn (mini), ongelmitta. Ihan kokonaiset kaksi estettä oli peräjälkeen. Putki ja hyppy. Nämäkin meni hienosti (pari kk. Sitten olisi luimahtanut heti ensimmäisen esteen jälkeen omille teilleen). Hemille oli alkuunsa myös outoa, että palkka tuli jostain muualta kuin multa.

Mutta siis aikuisten oikeasti: suurtehomoottori suuntasi tehonsa tänään ”radalla” täysin mun kanssa tekemiseen =O)

Kepit otettiin (edelleen verkoilla) viimeisenä ja palkka valmiina. Lihasmuisti on selvästi kehittynyt ja pujottelusta voitaneen jo puhua. Kiitsa Reetan, palkka on jatkossa kauempana lopusta (vauhti tipahtaa loppua kohden).

Categories: Agility, Treenit | Leave a comment

Oreniuksen valmennus

Posted on 17/10/2011 by viva

Viikonloppuna päästiin innolla (ja kauhulla?) odotettuun Oreniuksen valmennukseen Hurjan kanssa. Intoa oli, kun tuo Huua on kuitenkin mennyt koko syksyn hyvässä vireessä ja tehnyt töitä mun kanssa ja ehkä sitä on itsekin hiukan kehittynyt ;o) Kauhua aiheuttaa aina ajatus siitä, ettei omat jalat ja pää toimi kerta kaikkiaan yhteen ja narun päässä oleva koira… se kun on kuitenkin beagle..

Valmennus oli kumpanakin päivänä. Lauantaina jäin vielä kuuntelemaan iltapäiväryhmäläistenkin menoa (maksit), sunnuntaina olin pelipaikalla aamupäivän.
Lauantain treenirata oli melko helppo, muutamaa kompastuskohtaa lukuun ottamatta. Lauantaina tuli palautetta (ja ehkäpä kehittymistäkin) rytmittämisestä ja vastakäännöksestä (tai miksi sitä sitten haluaakaan kutsua). Hurja jaksoi melko hyvin, tosin ahne pa**ka ohjaaja olisi voinut aivan hyvin jättää sen viimeisen kolme minuuttia käyttämättä, niin olisi varmaan jäänyt molemmille vieläkin parempi mieli.

Sunnuntaina oltiin aamupäiväryhmän viimeisenä ja saatiin odotella ”lähdössäkin” vielä melkonen tovi. Hienosti Hurja kuitenkin tsemppasi (ja sain pidettyä sen vireen ja mielenkiinnon) yllä. Rata oli huomattavasti lauantaista vaikeampi ja se tuli kyllä huomattua ohjaajan saamasta palautteesta =o/ Erityisesti J.O. painotti sitä, että mun pitää oikeasti tehdä töitä Hurjan kanssa ja nimenomaan yhdessä. En vaan voi paiskoa sinnepäin ja ohjata puolella teholla + ottaa etumatkaa valtaisasti joka kohdassa, jossa se olisi mahdollista. Jos en ohjaa kunnolla ja tee töitä yhdessä koiran kanssa täysillä sen eteen, että onnistuisimme parhaalla mahdollisella tavalla, on syytä jäädä radan ulkopuolelle katselemaan.

 

Viikonlopusta jäi ristiriitaiset fiilikset. Opein taatusti koko rahan edestä ja ainakin omalle ryhmälle tuli vatrmasti paljon annettavaa. Orenius (kuten muutama muukin kouluttaja) ei tainnut ihan kaikkeaan antaa meille, johtuen Hurjan rodusta? Missään nimessä en sano, että olisin pettynyt, päinvastoin ja sitä paitsi Orenius ei todellakaan ole sieltä ”pahimmasta” päästä, pikemminkin parhaimmasta (yhdellä agivalmentajalla olen ollut, jonka otteet olivat samanlaiset, riippumatta rodusta). Ihailtavasti Oreniuskin näytti kädestä pitäen (hakattuaan ensin päätään puomiin.. kuvainnollisesti) ja sai näinkin tumpelon ohjaajan päähän taottua tavaraa. Toivottavasti vielä kaiken lisäksi pysyvästi. Summa summarum, reilusti plussan puolelle fiilikset sitten loppujen lopuksi jäi =o)

Categories: Agility, Treenit | Leave a comment